Tarmo löysi taiteen ensimmäisen kerran kuntoutuksessa ollessaan. Eräs terapeuteista ehdotti hänelle, että hänen tulisi yrittää piirtämistä kynä suussaan. Tarmo innostui ajatuksesta ja nautti piirtämisestä. Piirtäminen auttoi myös voimistamaan hänen niskansa ja olkapäiden lihaksia. Kuntoutusjakson jälkeen hän jatkoi edelleen piirtämistä. Hänen opettajansa oli mielissään ja vakuuttunut Tarmon tuloksista. Kotona ollessaan Tarmolla oli runsaasti vapaa-aikaa ja maalaaminen oli mielekästä toimintaa, jolla oli samalla hoitava vaikutus häneen. Se oli rauhoittavaa ja auttoi häntä keskittymään; siitä tuli hänen mieliharrastuksensa, joka piti hänet kiireisenä viime vuosina.

​

Suulla ja jalalla maalaavat taiteilijat yhdistyksen stipendiaattina Tarmo halusi keskittyä edelleen taiteeseen, piirtämiseen ja maalaamiseen. Hän toivoi kehittävänsä taitojaan ja löytävänsä eri tapoja ja tekniikoita toteuttaa niitä.